Lisää raitaa

 Jämistely on kivaa. Voisin sanoa jopa koukuttavaa, mutta nyt saa jäädä nämä neuleet hetkeksi tauolle ja tehdään jotain ihan muuta. 

Näissä kerissä on saatua nuo kirjavat, joita hetken arvuuttelin. Tico Ticohan se siinä. Lanka on 2010 tullut markkinoille, tai ainakin ohjeet ovat sitä aikaa. Siis, marinointia on ollut. Saattaa olla, että minulla on itsellänikin samoja lankoja ihan aloittamattomilla kerillä. 

Aiemmissa kommenteissa jämistelyn osalta oli, että en saa neulottua lankojani loppuun. Totta! Toinen käsi ostaa matillisesti, kun toinen tekee vimmatusti. Silti yhtälö ei toimi, kun jemmat ovat vuosikymmeniä vanhat 😅😇

Ensimmäiset sukat neuloin rikotulla helmineuleella, lankana vyötteetön oranssi, saatu, ja tico tico. Keltainen on seiskaa. 

Teen aina vahvistetun kantapään ja ihan tuurilla kirjava lanka riitti näihin. Mikä lie ajatuskatko, kun jalkapohjan puolelta aloitin raidoitukset eri väreillä?

Näissä sukissa sininen on Novitan Romanssi, 60% villa, 40% pa. Kevään vihreä Lankavan Mainio ja kiiltävä vyötteetön, saatu.

En ole yhtään sinisen ystävä, mutta kestän sen, kun värit sopii niin hyvin yhteen. 

Kolmas pari on extrat, kun en saanut raitalankaa sopimaan mihinkään aiemmista sukistani. Raitalangan jämät ja sinisen Romanssin loput upposivat lyhytvartisiin oikein kivasti.

Terhi

Miljalle

 Minun jämälankakorini on/ei tyhjenee sitä mukaa, kun saan tehtyä yhden parin. Huvittavaa, että jämälanka on niin lyhyt pätkä, mutta sekin on käytettävä. Nyt kävi niin, että minulle jäi hiukan yli yksi kerä Miljan sääryleistä lankaa jäljelle ja tiedustelin tytöltä olisiko hänellä tarvetta uudelle hiuspannalle. Katse äitiinsä ja niin sain tehtäväkseni yhden solmupannan lisää. Ei se lanka kyllä loppunut vielä tähänkään neuleeseen, joten jatkoa seuraa jossain toisessa neuleessa.

Ensimmäisen kuvan sukat vielä erikseen kuvattuina. Tytöllä on ikää vaille kymmenen vuotta, mutta jalat venyy ja venyy, niin, että kenkien koko on nyt jo 40. Tähän asti olen voinut neuloa aina oman jalkani mitalla. 

Jämälankaa varrensuussa, muutoin Novitan Svengi.

Keräsin kaikki siniset yhteen, puolitin kerät suurin piirtein samoihin pituuksiin ja neuloin. Yhdet jämät jäi kantapäihin, toiset terän raitoihin. Olin ostamassa yhden kerän lisää lankaa näihin sukkiin, kun tytär totesi lakoonisesti kaupassa, että näin ne lankakasat kotona vähenee. Olisin saanut niin paljon nopeammin ja näppärästi kassan kautta yhden käyttökerän, kun siivoamalla lankalaatikoita kasan alimmasta. Tietysti ne langat on alinna mitä ensinnä tarvitaan. 

Nämä sukat ovat seiskaa ja hiukan pidemmät terät kuin ensimmäiset. Pyysinkin piilottamaan kaappiin, mutta hetihän tuo nämä laittoi jalkojaan lämmittämään isäinpäivänä.

Terhi

Kaivaten

Reilu viikko sitten saimme kuulla suru-uutisen, äidin nuorempi sisar oli nukkunut ikiuneen. Äidin suru on raskas, koska hänen vanhemman sisaren poismenosta ei ole paljon aikaa. Tätini oli hyvin taitava käsityöihminen ja siksi halusin tehdä adressin hänen muistoaan kunnioittaen kädentaidot näkyen. 

Pohjapaperina on virkattu pitsipeitto ja mittanauha, sekä korillinen lankoja. Uskon, että häneltä jäi jälkeensä enemmän, kuin yksi korillinen. Niin jäi vanhemmalta tädiltänikin. 

Sisäsivulla hyödynsin valmiiden adressien muistovärssyä, joita joissakin on jopa kolme valittavaksi. Tälle sivulle liimasin kaksi vanerista sulkaa. 

Aukeaman oikeanpuoleiselle sivulle kirjoitin henkilökohtaiset tiedot. Koska tuhkaus, en pyydä tänään asettamaan muistokukkaamme arkulle, toivotan mielessäni hyvää taivasmatkaa ja suljin kuoreen tekemäni lasisen enkelin. 

Terhi

Messuhulinaa

Viikonloppuna on taas kokoonnuttu Tampereen Kädentaidot messuille valtaisan messujoukon kanssa. Kolme päivää kestävät messut ovat Euroopan suurimmat. Kävijämäärää en tiedä, lisään myöhemmin, kun tieto tulee ( yli 46 000! ) ,mutta voin sanoa omakohtaisesti, että on kyllä melkoisen upea tapahtuma!

Olen käynyt messuilla melkein joka vuosi, mutta merkityksellisenä pidän sitä, että olen käynyt ne ihan ensimmäiset messut Tampere-talossa. 

Kävin messuilla lauantaina ja kun astuin ulos pääovista edessäni avautui huikean hieno halo-ilmiö. En tiedä huomasiko sen moni muu, mutta sain napattua kuvat vasten aurinkoa. 

Sain oman messulipun Sinellistä, kun asioin Lempäälän IdeaParkissa aiemmin syksyllä. Olin kahden vaiheilla menenkö messuille ollenkaan, mutta miäs lupasi kuljettaa minut ja sillä päädyin laittamaan itseni ihmisten ilmoille. Minulla oli koko päivä aikaa kierrellä, mutta jo neljän tunnin jälkeen olin valmis etsimään lyhyimmän vessajonon ja pyytämään noudon. 

Sitä ennen minulla oli monta kivaa kohtaamista niin myyjien, kuin tuttujen kasvojen kanssa. Kiva, että palasit takaisin Sartsa. Olemme olleet vuosia blogituttuja ja nyt kun olet alkanut laittamaan kasvosi näkyviin, tunnistin sinut. 

Näin myös päättyneiden opintojeni opettajan, jonka kanssa aika kului kuin huomaamatta. Poikkesin tervehtimään monet tutut myyjät ja nautin pientä välipalaa kävellessäni kahden hallin myyntipöydät.  

Koska olin yksin liikkeellä olin hyvin päättäväinen ostosteni suhteen, en osta enempää kuin reppuuni sopii. Kroppani temmeltää kipujen vuoksi niin paljon, että lisäkuormittaminen on pahasta. 

Kuvissa tämän vuoden täsmäostot. Korvikset kalannahkaa ja kankaat kahdelta eri myyntipöydältä. Kiva katsoa kuinka kauan kankaat marinoituvat rullissaan käyttöä varten =)

Askartelukirjasessa on maatalousaiheiset kuvat kortteiluun. 

Kävimme miähen kanssa Ikeassa syömässä joululounaan. Sen jälkeen olisin ollut valmis päikkäreille. Ruoka meni kyllä silmien taakse, mutta ei. Mehän tulimme kiireesti kotiin katsomaan jääkiekkoa, kun se on turvallisempaa katsoa toipilaan kanssa kotoa, kuin hallista.

Terhi

Marraskuun juhlaa

Isäinpäivä osuu hämärään syksyyn niin, että on kivaa saada hulinaa ympärille ja loistokkuutta viikonloppuun. Meitä oli hyvä joukko koolla, vaikka tyttären perhe ja nuorin miniä eivät päässeet paikalle. 

Vaarin kanssa puuhailtiin aamusta ruuan ja leivonnan parissa esivalmistelut niin, että päivä sujui luonnikkaasti, eikä kukaan joutunut odottamaan kohtuuttoman pitkää aikaa. 

Tänä vuonna tarjolla oli tortilloja, helposti jokaisen makuun koottava sormisyötävä. Kun kellarista oli vielä haettu juomat tarjolle, oli aika jututtaa poikia kahden kaljan jälkeen. Tästä tulee vielä vitsinaihe 😂 

Vävy sai kuulla asiasta viikkoa aiemmin ja hän lupasi olla mukana hommassa. Nimittäin, taas olisi tiedossa talkoot ensi kesän alkuun. Talon katolle pitää vaihtaa pellit. Olemme asuneet tässä nyt 34-vuotta, eikä katolle ole tehty mitään muutosta. 

Meille on tehty tarjous koko katon remontista ja ohikulkeva pinnoitusporukka kävi tsekkaamassa mitä pelleille kuuluu. Ei niille niin hyvää kuulu, mutta ei olla vielä yöunia menetetty niiden suhteen, joten nukumme edelleen levollisesti. Mutta asiaa ei voi sivuuttaa, joten tarjosimme pojille viime joululta jääneet kaksi kaljatölkkiä ja neuvottelimme talkoot. 

Seuraava vaihe, peltien tarjoukset on miähen homma. Kevääseen on toki vielä aikaa, mutta on hyvä pitää asia mielessä, että homma tulee hoidettua ajoissa. 

Leivoin kahvitarjottavaksi ison pellillisen mustikkapiirakkaa, josta lopun pakastin muutaman palan annoksina. Niin hyvää ja maistuvaa. Vispasin vaniljavaahdon, jonka lopusta miäs teki viikolla mustikkarahkaa. 

Venlan luokka kerää retkirahastoa erilaisten leipomusten myynnillä. Päädyin ostamaan valmiiksi taiteltuja torttupohjia, kun vuosi sitten tehtyä omenahilloa on pakasteessa vaikka kuinka paljon käyttämättä. Näin kaksi tuotetta kohtaa toisensa. On muuten todella hyvät tortut. 

Milja oli askarrellut vaarille tekevät kädet työkaluineen. Oivaltava teos.

Milo, 5 kk, oli läsnä koko olemuksellaan! Huusholli oli saada slaagin, kun koira mennä hepuloi huoneesta toiseen. Tässä koirassa virtaa riittää, vaikka välillä väsyttääkin. Hyvin sai nukuttua hetken aikaa kaikesta hälinästä huolimatta. 

Nuo silmät 😍

Ihan vain hetken katson, jos jokin pala olisi minua varten.

Ostin miähelle kaksi 10 ruusun kimppua ja asettelin ne yhteen maljakkkoon.

Olen joskus tehnyt sulattamalla juurikin tähän astiaan sopivat reikätuen, johon saa helposti pujoteltua kukanvarret.

Viikkoa myöhemmin olen poistanut vain kaksi kukkaa. Muut ovat edelleen ihan freeseinä.
Terhi

Käsityökirjasto

Vuoden alkupuoliskolla ei uusia käsityökirjoja ilmesty samaan tahtiin, kuin loppuvuodesta. Alkusyksystä ilmestyneet uudet neulekirjat ja -lehdet ovat innostaneet niin, että kauppareissutkin on pitänyt suunnata isompaan markettiin. 

Omalta kylältä, eikä naapuristakaan löydy kirjakauppaa, joten tilaan entistä enemmän myös netin kautta. Kirjojen selaaminen on ihanaa. Saatan kopioida ohjeen tekemääni neuleeseen kirjan sivuilta, että kirja tai lehti pysyy siistinä. Satunnaisesti ostan ohjeen myös tekijän omilta sivuilta. Siksi minulla pitää olla asiat järjestyksessä ja kauniisti esillä.

Ruåttalaiseen tuli ihanan siro metallihyllykkö myyntiin aiemmin syksyllä. Siltä istumalta en lähtenyt ostoksille, vaan mietin miten saada tämä sijoitettua näiden kahden kirjakaapin kanssa samaan tilaan.

Ensimmäisellä kauppakäynnillä myytiin eioota. Sain lisää miettimisaikaa, etten ny vaan hätiköisi. Mittanauhaa en edes harkinnut käyttäväni, kun hyllylle on tarve, niin saanhan minä sen sopimaan johonkin koloon. 

Näistä viidestä kirjasta kolmessa on minun testineulottu neule. Kirjasta ei löydy minun neuloma neule, mutta on kiva muistella mennyttä aikaa. 

Syksyn aikana on ilmestynyt monta kivaa käsityölehteä. Ihan kaikki ei ole tässä, vaan selattavana toisaalla. Ostaessani olen hyvinkin tietoinen mitä ostan. Tälläkin viikolla olen saanut kolme puhelinmyyjän yhteydenottoa tilaa, tilaa, tilaa, kun en halua tilata yhtään uutta lehteä. 

Kun järjestelin uusimmat nidokset hyllyyn, olin vakuuttunut, että kyllä näitä painoksia voi vielä kotiuttaa muutamia lisää. Kaikki erikoispainokset lehdistä olen niputtanut keskimmäiselle hyllylle, niin etteivät ne vääntyile ja näen hyvin selkämyksestä mikä on missäkin. 

Kun koko huone myllättiin, meni mattokin vaihtoon. Varastossa pahvirullattu matto on ollut viikon paikoillaan, mutta edelleen se aaltoilee. 

Hylly on kiinnitetty seinään mukana tulleilla kiinnittimillä. Nyt se pysyy siinä, eikä muuta voi, kuin ihastella se siroa muotoa ja hyllyjen aarteita. 

Ennen uudelleenjärjestelyjä olin tuonut telkkaripöydälle valmistamani tiffanyvalaisimen, jonka nostin uuden hyllyn päälle. Passaa väreiltään kivasti maton punaan. 

Koska hylly muutti meille, se kieräytti huonekalujen vyöryn, josta olen nippa nappa selvinnyt viikossa. Ei niin pientä muutosta, että se jäisi vain pölyjen siivoamiseen.

Hyvää pyhäinpäivää teille kaikille 💖

Terhi

Halloween

 Viime syksynä osallistuimme nuorten järjestämään Halloween-juhlintaan. Oli kiva suunnitella mitäminäpukisinpäälleni, kun ennen ei olla saatu kutsua näin kivaan naamiaistapahtumaan. 

Silloin mietimme, jos me järkättäis tänä syksynä jonkinlainen tapahtuma, mutta, mutta, ollaan nyt vaan ajatusen tasolla ja kattellaan ensi syksyä.

Sehän ei kuitenkaan estä meitä laittamasta parit pääkallot näkösälle, kun mrtokmanni tarjoaa näyttävyyttä -50% hintaan. Kävimme yhdessä tekemässä suunnitelmia ja päädyimme ostamaan heebon, jonka ääni on karmaisevan ihana 😂😂 ja silmät välkkyvät kirkasta punaa. 

Keraaminen kurpitsa valikoitui kokonsa ja materiaalin puolesta. Tästä saadaan kestokoriste, kun en polta kynttilää, vaan pujottelin valonauhan sisuksiin.

Hellou!

Mä luulen, että aamusta pelästyn tätä ihan itse =)

Miäs pujotteli tämän ylle lisää viittaa mustasta lakanasta. 

Kuistin kukkalaatikoissa on tuijan oksat, joiden väliin pujottelin kuparilankaledit ja lisää pääkalloja. 

Hyvää Halloweenia!

Terhi