Tammikuun valo

 Olen odottanut aurinkoisia päiviä, kirkkaita ja kuulaita. Semmoisia, kun saat silmäsi auki ja näet nokiset ikkunat ja hiljaksiin leijuvan pölyn 😅Semmoisiahan nämä auringonsäteet ovat, tuovat epäkohdat näkyviin. Oikeastaan olen innoissani lisääntyneestä valosta kasvun kannalta, viherkasvit eivät voi hyvin. Niille ei riitä pelkkä vesitippa.

Luonto on nyt erityisen kaunis, puhdas lumi ja pakkasta lähes sopivasti. En ole intoutunut suursiivouksesta niin, että kantaisin kaiken ulos tuulettumaan. Sopivassa määrin tuuletan, kun hoksaan puhtaan pakkaskelin hyvää tuovan raikkauden. Eilen olin asiakkaan kanssa päiväkävelyllä. En kyllä toisten lähde jumittamaan pakkaseen, olin jäätyä pystyyn, kun ei reissu mennyt kuten oli tarkoitus. Olin kuin tönkkösuolattu tenavapatsas toppavaatteissani ja niin jäässä, kun voi vain olla. 

Töiden jälkeen tein pihaan jälkeni. Toppasaappaani ovat mallia nilkkapituiset ja hyvin pääsin kiertämään pihan ilman, että saappaani hörppäsi lunta. Kiersin katsomassa onko talvivahinkoja näkyvissä, mutta en havainnut kuin yhden köynnöskaaren notkahduksen. Se korjattiin viime kesänä, mutta korjataan taas uudestaan.

Meiltä hävisivät pikkulinnut pakkasilla, ei paljon linnunlaulua kuule. Rusakot vai olisikohan ihan metsäjänis, jonka olen paristi nähnyt tien toisella puolen, käynyt hyppimässä pihassa. 

Talvella ei usein tule käytyä katsomassa pihaa, mutta tämän vähäisen lumen vuoksi kiersin, kun ei täydy rämpiä hangessa. Mikä ihana hiljaisuus!

Odotan täyttymistä.

Köynnöskuusaman oksat ovat kuin tuulessa sekoittuneet.

Syyshortensia

Kasvarilla kaikki hyvin. 

Pidimme eilen viikkopalaverin tulevan kesän pihatöistä. Tähän olen tekemässä ovien päälle lasityötä, joista ensimmäinen on jo tulilla. Linkin takana oleva työ tulee kuvan vasemmanpuoleisen päädyn oven päälle. Oikealle puolelle tulee jotain, jonka olen aloittanut jo vuonna 2011.

Vanha kasvihuone tullee saamaan myös jotain uutta. Siitä myöhemmin, kun aika ja kelit antavat myötä.

Vielä on muutama jäljellä tästä aiemmin valmistamastani lintuparvesta. Mihin lie loput lennähtäneet?

Terhi

Pikkusormi....

 Otsikon mukaan, annoin pikkusormen...

Kaikkea voi kokeilla ja kivaahan tämä on. En tunnista itsessäni mitään palapelinharrastajaa, mutta nyt on näyttänyt siltä, että tästäkin on tulossa jonkinlainen harrastus, kun oikein siivosin ompeluhuoneenikin. Sinnehän minä saan hyvin, no aika hyvin, sopimaan tämän harrastukseni vaatiman tilan. 

Minulla on jo palapelilauta ja -rulla, mutta nyt olen miettinyt sitä palapelisalkkua, että saisin piilotettua keskeneräisen työn sujuvasti suojaan. Olen katsellut eri versioita ja miettinyt mikä niistä olisi toimiva ja näppärä käyttää. Niin, että se myös aukeaa helposti, kun jumi jää päälle =)

No mitäs tänne on jo kertynyt? Vaikka ja mitä! Ensimmäisen kuvan tyttö ja helmikorvakoru on kooltaan 10 x 15. Siinä on pienen pienet palat, 150 kpl. Kokosin sen katsoessani illan kiakkopelin. 

Ostin palapelin Akateemisesta kirjakaupasta ennen joulua. 

Tässä pinossa That's life on sisareltani saama synttärilahja. 

Kaksi seuraavaa ostin itse ja alin on kierrätyspalapeli.

Ompeluhuoneeseen sopii kivasti käsityöteemainen kuva, joka on 1000 palaa, Falcon. Kävin ostamassa tämän kertaalleen koottuna ja toivoin todella, että kaikki palat on tallella. Oli ne. 

Nyt ei sitten vedetä hernettä, eikä edes vihnettä nenuun, mutta tein Temusta tilauksen ja sain paketin kahdessa viikossa kahden tullitarkastuksen jälkeen lähipostista noudettavakseni. 

Avustettavani sai vuoden ensimmäisen tuhannen palasta valmiiksi. Tämä on minun palapelini. 

Tein vielä toisenkin pienen 10 x 15 kokoisen palapelin, jonka kiinnitin makuhuoneen seinässä olevaan kehykseen. 

.... ja se vei koko käden =)

Terhi

Hunajakenno

 Kesä mielessä ja lasityö edessä. Kasvarin päädyistä puuttuu edelleen ikkunalasit. Pari talvea näissä on pidetty suojana muovia, mutta ei sekään enää mitään suojaa, kun tuuli on irrottanut muovien helmat läpättämään. Talvella huoneessa ei ole mitään sellaista, mikä ei kylmää ja sadetta kestä, mutta kesällä olisi hyvä olla ikkunat paikoillaan. Tämä mielessä, olen laittanut lasiveitsen ojennukseen ja kävin leikkaamassa lasia viikonloppuna. Ensisijasesti otin käyttöön vain jämälaseja. En ole ostanut uusia, vaan käytän nämä joista on jo leikattu joskus jotain.

Hunajakenno on mallina kiinnostanut jo pidemmän aikaa, ja siksi etsin selkeän hexa-kaavan, jolla saan leikattua tasakylkisiä paloja.

Ensimmäiset palat asettelin pahvin päälle. Lasien värit näyttävät aika tummilta.

Kaivoin työpohjan esille, laitoin lasiaukon mukaisen valkoisen paperin, jonka päällystin kontaktimuovilla suojaaman huokoista pintaa.

Lasien värit näkyvät nyt paljon selkeämmin. Voin siirrellä ja asetella paloja värien mukaan, kun palojen koot ovat samanlaisia.

Hiontaa olen ehtinyt tekemään kahtena päivänä. Siirtelen, sommittelen, kokeilen ja järjestelen vielä kertaalleen.

Vielä pienten kulmapalojen leikkaamista ja lisää hiontaa.

Terhi

Henkilökohtaista

Olen saanut tehdä muutaman henkilökohtaisen onnittelukortin. Monta kivaa tarinaa voisi korttiin ripsauttaa, mutta se työnmäärä, kun alkaa etsimään ihan kaikkea elämästä onkin melkoinen rupeama. Siksi olen alkanut karsimaan ja yksinkertaistamaan. En tiedä säästääkö kukaan näitä itsetehtyjä kortteja? Olisi mielenkiintoista kuulla. Sen verran tiedän, että saajat ovat kysyneet, kuka näitä oikein tekee =)

Tärkeää on olla yksilöllinen, erottua kaupan tarjonnasta ja jakaa hyvää mieltä saajalle. Jokaisesta tehdystä kortista jää itselle hyvä mieli ja tahto tehdä aina tilaajan tahdonmukainen. 

Välillä kaikkesi antaneena tulee mieleen, että tekisinkö huomenna uuden? Niin en ole kuitenkaan koskaan tehnyt. Näillä mennään millä on meinattu!

Ja lisää meinaan tehdä. Hyvin vähän olen sortunut joulun jälkeisiin alennusmyynteihin, mutta tästä alennusmyynnistä en halunnut jäädä paisti. 

Ikaalisten Kylpylän pihapiirissä on Nannan paperi ja helmi-askarteluliike, jossa kävin 29.joulukuuta fiilistelemässä tyhjän ostoskorin kanssa. Mitään tyhjää koria kohta ollut, vaan ihan oikeasti kahmin kahdella kädellä. 

Jätin vielä toppatakkinikin naulakkoon, että liikkuminen hyllyltä toiselle olisi mahdollisimman joutuisaa. Eikä mennyt kauaa aikaa, kun sain törsättyä syntymäpäiväksi saadun lahjakorttini, plus hilut päälle =)

Taustalla näkyy toinen joulun jälkeen alennusmyyntituote, Hemtexin Pähkinänsärkijä petivaatteet. Ihanan pehmeät ja lämpöiset flanellisetit. 

Terhi

Lasienkelit

 On se ilmoja pidellyt ja pitämättäkin ne on pysyneet melko rapsakkaina. On pitänyt etsiä kaapista ne topatuimmat vermeet ja olo on kuin Michelinin-ukolla, kun autoon punkee. Kun istut autoon pipa on yleensä silmillä, ja sormet ihan jäässä, kun lähdet liikkeelle. Siksi tai juuri sen vuoksi minä pidän talvesta. Ei tule hiki! On siinä sitten se toinenkin kääntöpuoli, kaikki on jäässä. Tein muutaman lasienkelin. Sitä varten työhuoneen lämmittäminen vei pari päivää. Eikä se huone siltikään kunnolla lämminyt. Mutta minä tarkenin joten kuten, ja työtkin sujuivat jos ei nyt ihan notkeasti, niin nopeasti. Ei parantunut jäädä paikoilleen, ettei ihan tönköksi muuttunut. Nämä jääkukkaset ovat sentään pihan puolella, ei työhuoneen.

Kauniit kiteet.

Kun aikani katselin luojan luomaa, oli pakko palata työpöydän ääreen. Lasitöissä kiehtoo aina väri. Minulla on paljon lajiteltuja paloja. Lähinnä koon mukaan. Väreinäkin löytyy, jos ja vaikka mitä, mutta ne eivät aina ole niin mieleisiä. 

Kerään aina työhön tulevat lasit pöydälle ja valitsen mieluisimmat lähelleni. Enkeleiden tilaajalla oli toiveena vanhan roosan sävy. Jostain syystä otin irilisoidun kirkkaan lasin samaa sävyä, eikä se kyllä sopinut lainkaan kokonaisuuteen. 

Siksi leikkasin tälle enkelille kirkkaamasta lasista toiset siivet. 

Ja sitten leikkasin vielä tummemmasta lilasta toiselle enkelille mekon. Nythän niitä on kaksi.

Kuljin pihan poikki ihan kuutamolla ja ihailin kynttiläkujaa. Nämäkin kynttilät tuli poltettua loppuun. Olemme siirtyneet turvallisuuden vuoksi polttamaan patteri- tai verkkovirtavaloja.

Valmiit työt kuljetan pirtille pesuun ja viimeistelyyn. 

Kun kolvi oli kuuma, korjasin sisareni ostaman perhosen. Tässä oli kiinnityskoukku ja pää lähtenyt irti. 

Pesin, patinoin ja niin perhonen lentää jälleen.

Jokainen lasi kaipaa valoa taustaansa.

Työn koko kork.20, lev.16.

Työhuone lämmitettiin taas viikonloppuna. Olin innoissani menossa töiden jälkeen heti tekemään vielä yhden enkelin, mutta se tyssäsi hiomakoneeseen. Sen terän akseli oli ihan jäässä! Minun piti ensimmäisen kerran koskaan kantaa kone pirtille sulamaan ja aloittaa seuraavana aamuna uudestaan. 

Sain tehtyä vielä yhden työn. Jos sinä haluat lunastaa itsellesi 35 € lasityön laita viestiä minulle. 

Tällä viikolla aloitan taas iltatyöt lasin parissa. Minulla on yksi koko kevään kestävä kurssi ja TPOn, taiteen perusopetuksen, kurssi. 

Terhi