lauantai 23. maaliskuuta 2024

Ompeluhuone

Minusta on ihanaa, kun on tilaa ympärillä. Lähes jokaisella asialla on oma paikkansa, lue, tai ainakin pitäisi olla. Olen varannut yhden huoneen nurkkaan paikan ompelukoneelle, jonka päältä käyn välillä pyyhkimässä pölyt. Minusta sekin on tärkeä toimi. Muutoin pöly tukkii nenuni ja kone hukkuu kaaokseen. 
Ompelusta on tullut minulle suuri peikko. Minulla on jossain sisimmässäni, ihan varmasti on, suuri ompelija, joka vain odottaa uutta tulemistaan. Tiedä sitten milloin se alkaa näyttämään ulostulonmerkkejä, kun viime opiskeluni se on vain kadonnut johonkin todella pitkälle! 
Ensimmäisen kerran aikuisiällä menin kansalaisopistoon oppimaan ompelua. Minulla kävi säkä ja sain hyvän ja opettavan ohjaajan, jonka opissa tein kaikenlaisia ihanuuksia. Harrastin niin, että keräsin iltalypsyn jälkeen lapset ja koneeni autoon ja huristelimme toiselle paikkakunnalle iltatunneille. 
Kotona sain ommella mielin määrin, kun lapset kasvoivat ja vaatteiden tarve oli jatkuva. Vain korjausompelusta en ole koskaan tykännyt, mutta se onkin nyt ainoa asia, milloin ompelen, jos sitten sitäkään.
Silti minulla on kaksi ompelukonetta, yksi teollisuuskone ja yksi saumuri. Enkä luovu yhdestäkään. 
Viime vuonna nukkekodit vei ison osan vapaa-ajastani. Muutama miniesine on kerätty lasikuvun alle muistuttamaan, että täällä voi myös ommella. 
Kun kukkamyllerrys jätti muutaman irtojakkaran työttömäksi, niin ei aikaakaan, kun keräsin ne yhteen torniksi. 
Lepänoksissa on kivaa rentoutta. Tämä asetelma pysyy pystyssä vain, jos siinä ei käy nojailemassa. 
Terhi

torstai 21. maaliskuuta 2024

Kevään piperrystä

Viikonloppuna on aina niin kivaa aikaa laittaa koti ihan mullin mallin, kun viikolla vain närpii paikkoja järjestykseen ajatuksella vie mennessäs, tuo tullessas. Minä saan kaaoksen aikaiseksi ihan hetkessä, mutta tälläkin kertaa se oli ihan suunnitelmallista.

Oli aika vaihtaa peikoille mullat ja viedä ne kylpyyn. Yksin on hankalaa käsitellä huojuvaa kasvia, joten kahden revimme ruukun pohjasta sojottavat juuret ja poistin hiukan multaa. Suihkukomennus tuli muutamalle muullekin kasville, kun olimme saaneet vaihdettua ruukut ja mullan. Taas jupisin, että mieluummin kesällä ulkona, kun auringon noustessa keväällä korkealle. On tämä vain niin sotkuista hommaa sisällä. 
Pirtin lattialle laitettiin suojapahvia ja sanomalehtiä. Kompostiastia ja ohileikkaavat sakset oli ihan vieressä. Surutta katkoin ja pätkin, kieputeltiin, siirreltiin ja nostettiin uusille kasvupaikoille niin suuret, kuin pienetkin purkit.
Ostin aiemmin hankitun ruåttalaisen Vittsjö työpöydän kaveriksi toisen samanlaisen. Ikkunapesun jälkeen siirrettiin molemmat pöydät yhteen ja sommittelin ruukut paikoilleen.
Peikkojen varret kiinnitettiin naruilla kattoon ja siinä ne saavat etsiä oman suuntansa, kun lopettavat nuokkumisensa. Saniaiset antavat kovimmilla paahteilla hyvän varjon sisälle. 
Muulinkorva on viihtynyt länsi-ikkunalla. Sekin sai nyt suuremman ruukun ja noston korkeuksiin. Muissa huoneissa oleviin viherryksiin ei tällä kertaa paneuduttu. Niiden aika on myöhemmin, jos niille nyt jotain pitää tehdä. Kevät ei tarkoita kaiken uusimista, vaan tarvittaessa. Kastelun hoidan edelleen viimeistään sunnuntaisin. 
Nautin kynttilänvalosta hitaissa ja hiljaisissa aamuissa. 
Ei niin pientä pintaa, ettei sitä voi viherkasvilla piristää.
Viikonlopun  aikana sää muuttui melkoisesti. Vävy oli miähen kanssa siistimässä metsää puuliiteriä varten. Lauantai oli vettä ja räntää, sunnuntai pakkasta ja aurinkoa. Siihen väliin jäi päin ikkunoita pirskahteleva lumisohjo, joka jäätyi jääkukkaisiksi. 
Tyttären valmistama lasityö käsityökoulussa vuosia sitten. 
Minun sulatustyöni. 
Nämä viherkasvit ilahduttavat makuuhuoneessa vanhan puutyöpenkin päällä ja niiden yllä olevissa amppeleissa. 
Sunnuntaiaamuna, kun tuuli kinosti yöllä sataneen lumen pihakäytävän tukoksi, näytti keittiön ikkunasta tältä. 
Terhi

tiistai 19. maaliskuuta 2024

WV kuplavolkkari

 Kansanautoksi vuonna 1935, (lähes 90-vuotta) suunniteltu kuplavolkkari on ollut tuttu näky Suomen katukuvassa vuodesta 1950 lähtien. Autoilun historia on pitkä ja niin tämäkin auto on sujahtanut monen kodin pihaan vuosikymmenien aikana. Itsekin kyydissä istuneena tuskin muistan mitään, autolla mentiin ja siellä sai nukuttua hyvät päikyt. Historian havinaa ja nykyajan nostalgiaa tavoitellen tein sarjan kortteja, joissa on sekä vaaleansinisiä, että punaisia kuplia. Kun minulta pyydettiin korttia tällä kuvalla, tein hetken kyselyjä valmiista leikekuvasta. #klemmarikellari otti työn tehdäkseen ja ilmoitti minulle, kun nämä oli tilattavissa. Kotimaista työtä pitää tukea, joten ostin pari arkkia ja sain 16 kuvaa, jotka laitan nyt myyntiin numerojärjestyksessä. Kortti on kaksiosainen, sisäsivu on tyhjä sinun omalle tekstillesi. Korteissa on kohotyynyjä, helmiä ja kuvioita, joten ne on normaalia korttia vahvempia. Myös aiemmin valmistamiani kortteja voit kysellä, tai aihetta, josta haluaisit kortin. Sähköposti löytyy sivupalkista.

Terhi

1. Perhoset

2. Ruska
3. Helmiä
4. Big Ben
5. Pitsihäät
6. Minä, rokkari
6. Minä, rokkari
7. Tik tak
8. Yhtenä sateisena iltana
9. Tähtitaivas
10. Rattaat pyörii  VARATTU
11. Muistoja
12. Ihan spessu
13. Ikkunaprinsessa VARATTU
14. Tankille VARATTU
15. Hei jäbä!
16. WV

keskiviikko 13. maaliskuuta 2024

Pastellit

Laitoin jo pääsiäisen näkyviin. Eihän siihen ole kuin muutama viikko, kun on palmusunnuntai. Kiva katsella, kun pastellisävyt ilahduttaa keveydellään. 
Katoin FlyingTigerin kauniit astiat puhtaalle liinalle. Turkoosi-lilat ostin Jyväskylästä, vaaleanpunaiset ja vihreän pikkuastian Ylöjärveltä.
Pienen saviruukun olen saanut.
Kyllä nyt on silmäniloa!
Keräsin lähes kaikki koristemunat suureen narupurkkiin.
Lovi-tuotteen puput ja itse tehty lasivati kynttilän alla. 
Ihastuin näihin Tokmannin kynttilänjalkoihin, jotka on painavaa lasia. Jouluksi ostamissani led-kynttilöissä on vielä henki tallella ja ne sopii mainiosti noihin jalkoihin. Aitoja en halua polttaa, ettei lasi halkea. 
😍
Siivosin kaappeihin muutaman suuremman lasiastian ja mitä! Oven avatessani eteeni aukeni näky päällekkäin pinotuista joulusuklaista, joiden olemassaoloa en edes muistanut. 
Hyvä ettei olleet pilaantuneet 😉
Maltillinen ei ole minua, joten yhdelle, jos toiselle pinnalle kannoin laatikoitani tyhjäksi. Minusta enemmän on aina enemmän. Jos nyt en ostaisi yhtään uusia koristeita, niin silti näitä piisaa.


Joskus olen koristellut nämä nauhoin ja sulin.

Miäs napsaisi muutaman omenapuunoksan, että sain nämä helmikoristeet näkyviin.
Tämäkin pupuastiaston on FlyingTigeristä muutama vuosi sitten. Lasivarjostin opinnäytetyöni neljä vuodenaikaa, kevät.
Pirtin puolella narsissi kynttiläkipot PartyLite.
TERHI