Neuloosiskojen Pakkasromola on paksu, pitkä ja pehmeä neuletakki, jolla tarkenee näillä kevätkeleillä ja sitä voi käyttää pitkälle syksyyn. Minulle annettiin niin mallin, kuin värien kanssa vapaa kädet, kun päävärinä on tummansininen. Väri ei ole minulle mitenkään mieluinen, mutta tämä ei ole minun neuleeni, joten annoin palaa ja sukeltelin lankalaatikoille ja mietin mitä ja mihin kuvioon ja kuinka lanka riittää. Aloitin hihasta, jossa on muutaman kerroksen kirjoneule. Tämä on ihan kiva, mutta poistin tämän ja neulon sileän vihreän, johon tein vielä hihansuun käännöksen vihreällä jonka ompelin käsin nurjalle puolelle.
Valmis neule näyttää aina valmiilta ja valmiiksi suunniteltulta, mikä sinänsä on totta, kun on valmis ohje ja siihen on suunniteltu väriraidat ja kuviot. Mutta. Tässä neuleessa haasteen toi sen seitsemän eri värierää, jotka pyrin sekoittamaan keskenään niin, että neule ei lätäköidy. Näiden lankojen lisäksi etsin lisää lankaa, jonka löysin yllätävän helposti yksityiseltä myyjältä.
Kirjoneule kuudella langalla, kolmella värillä lanka kaksinkertaisena, oli työläs. Langat takertuivat kiinni toisiinsa, kiepahtivat mikä mihin ja jatkuvasti olin ottamassa lisää lankaa käyttöön. 50 g kerä riittää vain hetken aikaa.
Miehusta neulottiin pyörönä niin, että KE neulotaan 4 nurjaa silmukkaa.
Samat steekkaussilmukat neulotaan myös kirjoneuleena, 1 yhdellä, toinen toisella värillä ja seuraavalla kerroksella päinvastoin.
Ai mietinkö monta kertaa millä värillä jatkan? No todellakin mietin ja monta kertaa. Kaarrokeosaan piti varata lankaa niin, että minun ei pitänyt purkaa yhtäkään kerrosta ja miettiä miten voisin neuleen jatkaa toisin.
Kun neuleen kaarroke oli valmiiksi neulottu, oli jo voittajafiilis. Lanka riittää.
Rinta rottingilla seuraavaan vaiheeseen, joka on huppu. Se neulotaan samaan pötköön ja loppuun tulee näyttävä kirjoneule. Silmukat jätetään vielä päättelemättä.
Siirryn ompelukoneen viereen ja ompelen monen monituista siksakkia ja suoraa ommelta steekkaussilmukoiden molemmin puolin.
Laitan etu- ja takakappaleen väliin levyn, etten leikkaa takakappaletta samalla ja leikkaan KE auki.
Silmät kiinni ja eteenpäin!
Kerään silmukat etureunan kautta huppuun ja laskettelen toisen reunan kautta kohti helmaa. Otan käyttööni kolmet puikot, kun minulla ei ole kahden metrin kaapelia. Voin pitää työni jalkarahilla, eikä minun täydy roikottaa isoa työtä käsieni varassa.
Minulla oli jäljellä hiukan tummansinistä, jolla neuloin nappilistan ensimmäisen ja viimeisen kerroksen. Että sain piilotettua leikatun steekkausjäljen neuloin napinlävet, muutaman krs sileää oikeaa ja yhden nurjan kerroksen. Nurjan jälkeen neuloin taas muutaman kerroksen oikeaa sileää, uudestaan napinlävet samaan kohtaan, kuin oikealla puolella.
Jatkoin neuletta muutaman kerroksen enemmän nurjalle puolelle, kuin oikealle, että sain tarpeeksi leveän kaitaleen, jonka ompelin käsin työn nurjalle puolelle.
Neuloin työn neljällä värillä, lanka on Novita Icelandic Wool, jonka valmistus on jo loppunut.
Langankulutus 1,670 kg.
Puikot 6 ja 4,5 mm.
Huppu on minusta kiva lisä. Takin olisi voinut neuloa myös ilman huppua. Takilla on pituutta n.90 cm.
Terhi
Huivi on kiva lisä viileisiin kesäiltoihin tai kaulalle aseteltuna.
Hokasin, että minullahan on kuvauksiin sopiva mallinukke, jonka koristukset saattaa hiukan törröttää neuleiden alta. 
Neuloin myös kaksi hiusdonitsia.
Korttikuva sinertää liikaa, vaikka siniseen taustapaperiin askartelinkin. Jokin härö kameran säädöissä.
